Heippa!

Kiva, että olet löytänyt blogiini. Tässä blogissa käsittelen aiheita, kuten urheilu-uraa, urheilijan arjen ja muun elämän yhdistämistä – tai mitä ikinä mieleeni sattuukaan tulemaan. 😉

Tätä postausta kirjoitan Teneriffan lämmöstä, missä olemme leireilemässä reilun parin viikon ajan. Mennyt syksy on sujunut urheilun osalta vaihtelevasti. Olen pystynyt toteuttamaan melkein kaiken, mitä suunnitelmissa on ollut, lukuun ottamatta marras-joulukuun vaihteen treenejä. Viime vuoden lopun opinnot olivat niin työläitä, että treenejä oli pakko keventää. Opiskelen siis  tradenomiksi viimeistä vuotta Haaga-Heliassa, ja opinnoistani on tällä hetkellä jäljellä enää opinnäytetyön tekeminen sekä tammikuussa alkava työharjoittelu.

Syksyn tavoitteena oli päästä kilpailemaan hallikaudella, jos kaikki sujuisi hyvin. Kilpaileminen hallikaudella 60 metrin aidoissa näyttää kuitenkin tällä hetkellä haastavalta. Harmittaa, että hallikisoja jää juoksematta, sillä olen aina pitänyt niistä. Kunto ei ole sillä tasolla, jolla toivoisin sen olevan, ja tammikuun lopussa aloitan puolen vuoden työharjoittelun. Työharjoittelu sisältää täysiä työviikkoja ja alkaa samaan aikaan kuin hallikausi, joten sopeutumisaikaa ei juuri ole. Tämä tarkoittaa, että harjoituksista täytyy joustaa, kunnes työn ja harjoittelun yhdistäminen löytää oman rytminsä. Tavoitteenani on kuitenkin olla viimeistään kesällä sellaisessa kunnossa, että voin lähteä kisoihin hyvillä mielin.

Kaksoisura on tuonut urheilu-uralleni haasteita. En ole ikinä ollut erityisen hyvä koulussa, ja lukihäiriö hidastaa oppimistani. Tämä lisää väistämättä stressiä ja painetta koulunkäyntiin, mikä puolestaan heijastuu palautumiseeni harjoituksista. Toisin sanoen tilanne ei ole optimaalinen, kun tavoitteena olisi panostaa kilpaurheiluun 100-prosenttisesti. Olen kuitenkin oppinut ylikuormitustilani jälkeen hallitsemaan paremmin kuormitusta ja tunnistamaan, miten haitallista on yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Kaikki ylimääräinen tekeminen vie voimavaroja palautumisesta ja kuormittaa hermostoa – oli kyseessä sitten työt tai opiskelu.

Hain opiskelemaan osittain ympäristön paineen vuoksi. Yhteiskunnassamme kyseenalaistetaan usein urheilijan päätös asettaa urheilu etusijalle. Kyseenalaistetaan myös sitä, miksi urheilija ei opiskele tai työskentele urheilun ohessa. Kilpaurheilijoiden työtä on harjoitteleminen ja siitä palautuminen. Vaikka harjoittelua ei määrällisesti tulisikaan 2 tuntia enempää per päivä, siitä palautuminen vie koko loppupäivän. Jos palautumiseen tarkoitettu aika käytetään muuhun, se näkyy nopeasti jaksamisessa ja pitkällä aikavälillä myös tuloksissa. 

Koen, että tradenomitutkinnon hyvä puoli on mahdollisuus tehdä melkein kaikki opinnot etänä. Tämä auttoi minua koulun ja urheilun yhdistämisessä. Pidän kovasti opiskelutyylistä, jossa itse saa päättää milloin tekee asioita ja miten. Urheilijan näkökulmasta huono puoli opinnoissa ovat pakolliset työharjoittelut. Yleisurheilussa on kesäisin kilpailukausi, minkä vuoksi urheilijana ei ole mahdollisuutta käydä kesätöissä. Tämän vuoksi työharjoittelu suorittaminen on huomattavasti hankalampaa kuin esimerkiksi täyspäiväsillä opiskelijoilla, joilla on kesäisin vapaata opiskelusta. Parhaassa tapauksessa työharjoittelu avaa kuitenkin ovia työelämään. 

Terkuin, 

Anni